Johtoalueen leveys 20kV:n johdolla on kymmenen metriä. Eli vapaa ilmatila puiden ja johdon välillä on viisi metriä johdon molemmin puolin. Näin ollen tuulen tai lumikuorman kallistamat tai lahot puut kaatuessaan yltävät hyvin johdolle, vaikka johtoalueen raivaus olisi tehty kuinka huolellisesti tahansa. Johtoalueen leventäminen niin paljon, että puut eivät yltäisi langoille, ei ole mielekästä maanomistajan eikä myöskään sähkönkäyttäjän kannalta.

Sähköjohdon reunametsän oikealla hoidolla voidaan suhteellisen nopeasti vähentää puuston aiheuttamia jakeluhäiriöitä. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio on tehnyt selvitystä asiasta.

Tutkimuksen mukaan sähkölinjan varren metsikköön jää lähes poikkeuksetta muutaman metrin levyinen vyöhyke, jota ei ole hoidettu normaalien hakkuutöiden yhteydessä. Jos linjan varressa kasvavaa puustoa ei harvenneta, niin puista tulee riukumaisia ja heikkovartisia. Tällaiset puut taipuvat helposti linjalle lumikuorman alla. Toisaalta ylitiheä metsä ei myöskään tuota metsänomistajalle hyvää myyntipuuta.

Tiheässä kasvavan puun lehvästö kurottautuu luonnostaan valoon päin, siis sähkölinjan suuntaan. Linjalle yltävien puiden kaatamiseen kannattaa pyytää Parikkalan Valolta kaatoapua.



Erikoisharvennuksessa suositaan havupuita aina kun mahdollista. Harvennuksessa puuston tiheys jätetään pienemmäksi kuin normaalisti. Lehtimetsä harvennetaan normaalia aikaisemmin. Näillä toimenpiteillä saadaan puustolle enemmän kasvutilaa, joten puusto järeytyy nopeammin.

Kun linjan varressa oleva puusto harvennetaan jo kasvuvaiheessa riittävän voimakkaasti, puut saavat myös riittävästi valoa ja kasvavat normaalirunkoisiksi. Tällöin korjuukypsän puuston kaataminen linjan varrelta ei ole erityisen vaikeaa.

Normaalia voimakkaampi harvennus aiheuttaa metsänomistajalle jonkin verran kasvutappiota, mutta kun vertailukohteena on huonosti hoidettu tai hoitamaton reunapuusto, niin erikoisharvennetun puuston tuotto on jopa parempi. Sähkökatkot ovat harmi myös metsänomistajalle, joten kysymys on yhteisestä edusta.